Viime päivityksestä on vierähtänyt jo jonkin aikaa, mutta tässä on kyllä ehtinyt tapahtua yhtä sun toista. Nipsun ja Veikon tarha alkaa olemaan alalankaa vaille valmis, Varustehuone (toimii myös rehuvarastona) on löytänyt oman paikkansa vanhasta navetasta ja ainiin ostin talon.
Viikonloppuna siivoiltiin poikien tulevaa aitausta ja parisen kymmentä tyhjää apulantasäkkiä lähti kaatopaikalle ja laiteltiin aidantolppia ja lankoja.. kohta voi pojat tulla kotiin!
 |
| poikien laidun, vanhat risat peräkärryt lähtee vielä pois |
Niin tosiaan Koskela on nyt virallisesti minun!
Vaihdoin aikani ja rahani vanhaan rintamamiestaloon, enkä voisi juuri paljon onnellisempi olla!
Ihana, vanha, keltainen puutalo johon kasvoin kiinni kun tänne vuonna 2011 muutin.
Muuton piti olla vain väliaikainen, kun isäni ehdotti että jos muuttaisin mummoni vanhaan taloon ja pitäisin sitä kunnnossa, sen jälkeen kun mummoni joutui vanhainkotiin.
Ja nyt 4 vuotta myöhemmin talo on minun!
 |
| kuva vuodelta 2013 |
Koskelasta tuli minulle koti isolla K:lla, ja jo ajatus pois muutosta teki pahaa. Nyt saan myös toteuttaa kaikki ne remontit joista olen haaveillut ja olenkin päättänyt kunnostaa talon mahdollisimman pitkästi vanhaa kunnioittaen, modernilla vivahteella, uutta ja vanhaa sopivassa suhteessa.
Nyt voin rehellisesti sanoa että: Minä olen onnellinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti