Mustavalkoista kahvittelua

Rakastan vanhoja elokuvia, suomifilmit 50-luvun lopun ja 60-luvun alun mustavalkoiset elokuvat. Ah ihanuutta! Teininä niitä en juuri arvostanut.. "kuka nyt hei siis kattois jotai suomileffoi??" Vanhemmiten (olen vasta 26v. ja pidän itseäni ikäloppuna..) olen näistäkin alkanut pitämään.

Komisaario Palmun erehdys 1960

Helsinkikin näyttää jopa ihan mukavalta paikalta, kun sitä katsoo näiden elokuvien kautta.. 

Välillä mietin, että olen syntynyt ihan väärälle vuosikymmenelle..  Rakastan tapaa jolla ihmiset kantoivat itseään ja millaista elämää elettiin 50-luvun suomalaisella maatilalla.. toki ymmärrän että elokuvat on vain elokuvia, mutta kuitenkin..   

Komisaario Palmu - Joel Rinne
Komisaario Palmun erehdys 1960

Komisaario Palmut on kyllä ehdottomia suosikkejani! Kakarana niitä jo katsoin mummin luona vhs-kasetilta. Jotkin kohdat oli sen verran jänniä, että piti mennä toiseen huoneeseen tai sohvan taakse piiloon. 

Kaksi vanhojen suomifilmien suosikki näyttelijääni Matti Ranin ja Leo Jokela. Mahtava pari ja taitavia näyttelijöitä!

Mutta näistä ihanuuksista takaisin 2000-luvulle... Olin tänään Nipsun kanssa vähän pidemmällä maastolenkillä. Mentiin käymään mummin luona kahvilla, ja oli Nipsun paras kaverikin siellä, nimittäin minun tädin pieni karvakorva, pikkuinen Bischon Bolognese. 

Nipsu tuli ihan kahvipöytään asti, kun alkoi ruoho tympimään ja nappasi pöydästä niin ruisleivät, mun suklaa-vanilja tuutin kuin juustocroisantinkin.. oman kahvini sain sentään pelastettua. Croisantti ei sit kuitenkaan ollu ihan niin hyvää ja sen hän sit sylki pois. 

Nipsu on ehkä rauhallisin hevonen ikinä! Mulla on koira sylissä ja en pidä ohjista kiinni ja jätkä vaan möllöttää paikallaan. Ihana Nipsu!

Hevonen ja maisema suoraan suomifilmistä. kuvakulma ehkä turhan nykyaikainen.. 

Onnellisuuden multihuipentuma

Viime päivityksestä on vierähtänyt jo jonkin aikaa, mutta tässä on kyllä ehtinyt tapahtua yhtä sun toista. Nipsun ja Veikon tarha alkaa olemaan alalankaa vaille valmis, Varustehuone (toimii myös rehuvarastona) on löytänyt oman paikkansa vanhasta navetasta ja ainiin ostin talon.

Viikonloppuna siivoiltiin poikien tulevaa aitausta ja parisen kymmentä tyhjää apulantasäkkiä lähti kaatopaikalle ja laiteltiin aidantolppia ja lankoja.. kohta voi pojat tulla kotiin!

poikien laidun, vanhat risat peräkärryt lähtee vielä pois

Tehtiin aluksi vain "kuivatarha" eli siis ilman vihreää kun Nipsua ei olla vielä totutettu vihreään niin meinattiin sitten itse niittää heinää ensin ettei Nipsu halkaise itseään..

Niin tosiaan Koskela on nyt virallisesti minun!
Vaihdoin aikani ja rahani vanhaan rintamamiestaloon, enkä voisi juuri paljon onnellisempi olla!
Ihana, vanha, keltainen puutalo johon kasvoin kiinni kun tänne vuonna 2011 muutin.
Muuton piti olla vain väliaikainen, kun isäni ehdotti että jos muuttaisin mummoni vanhaan taloon ja pitäisin sitä kunnnossa, sen jälkeen kun mummoni joutui vanhainkotiin.
Ja nyt 4 vuotta myöhemmin talo on minun!

kuva vuodelta 2013

Koskelasta tuli minulle koti isolla K:lla, ja jo ajatus pois muutosta teki pahaa. Nyt saan myös toteuttaa kaikki ne remontit joista olen haaveillut ja olenkin päättänyt kunnostaa talon mahdollisimman pitkästi vanhaa kunnioittaen, modernilla vivahteella, uutta ja vanhaa sopivassa suhteessa.

Nyt voin rehellisesti sanoa että: Minä olen onnellinen!  

Kukkapenkki valmistui vihdoin!

Sain kahdesta isohkosta kukkapenkistä vihdoin ja viimein toisen valmiiksi, minkä aloitin jo viimeviikolla... 

Ennen

Käytin siskoani hyväksi, kun hän tuli viikonlopuksi kotiin ja tehtiin kukkapenkki hänen kanssaan yhdessä valmiiksi. Hän on siis koulutukseltaan puutarhuri, ja tietää vähän mitä tekee ja vahti etten minä tee mitään kovin tyhmää. 

Jälkeen.

Lauantaina käytiin myös talleilemassa ja siskoni kiipesi hevosen selkään useamman vuoden tauon jälkeen. "Ei huono" vähän kuulemma tuli paikat kipeäksi, mutta ei hän niin ruosteessa ollut, kun luultiin.

Itse lopuksi taivuttelin vähän nipsua laukassa ja ravissa ja totesin että poikarukka oli todella jäykkä oikeaan kierrokseen.. mikä tarkoittaa, että ensi viikolla vaan jumppaillaan.

Helatorstain hyppelyitä ja yhdet juhlat.

Helatorstai oli meidän tallilla kisapäivä. Nelli oli tosiaan ilmoittanut itsensä ja Nipsun estekisoihin 80cm luokkaan. Kisat järjestettiin Siuntiossa Kynnarin tallilla ja lähtö kotoa oli aamulla klo 9.

Ite olin aamulla jo ennen klo 8 tallilla putsailemassa Nipsun varusteita, kun edellisenä iltana hieman laiskotti enkä sitten jaksanut raahautua tallille.
Nipsu oli pitänyt itsensä yllättävän siistinä eikä siinä ollut sen ihmeempää puunaamista ja harjaamista. Jalat oli kyllä pakko pestä että saatiin ne valkoiset sukat näkyviin ja häntä siistiä.

Nipsun kanssa on ihana lähteä kisoihin tai ihan minne vaan, kun se on niin uskomattoman fiksu!
Koppiin tulee mun perässä kuin varjo, samoin pois ja kisapaikalla seistä möllöttää paikallaan kiltisti ja odottaa että saadaan kamat päälle. Ei huutele, pyöri, hypi tai mitään muitakaan älyttömyyksiä. Seurailee vaan sivusta kun muut pöllöilee.

Lämmittelyssä Nipsu päätti okserilla aloittaa saman sikailun kuin kotona ja kielsi sen useamman kerran. Heti kun saatiin laukkaan vähän enempi tempoa ja vetoa esteelle niin kyllä se sen sitten hyppäsi ihan hienostikin itseasiassa.

Itse kisatilanteesta Nipsu nauttii. Taitaa vähän jopa tykätä esiintymisestä...
Nipsu hyppäsi radan erittäin hyvin ja Nellikin sanoi, että Nipsu kuunteli apuja hyvin ja siltä se meno kyllä näyttikin.

Suhteutetulla välillä vaan pääsi laukka vähän pitkäksi ja Nipsu pääsi turhan lähellä estettä ja veti puomin takajalkojen kanssa alas. Se oli tosi harmillinen pudotus sillä Nipsu oli Nellin mukaan tuntunut tosi hyvältä ratsastaa ja sen olisi kuulemma saanut käännettyä tiukastikin esteille uusintakierroksella, sillä olisi taas voittanut ajassa paljon sekunteja.
Noh... ensi kerralla paremmin sitten.

kuva Minna S.

Perjantaina juhlittiin sitten siskon 23 vuotis synttäreitä, pienellä mutta sitäkin paremmalla porukalla!
En ole aikoihin nauranut niin paljon mitä perjantaina... vatsalihakset on vieläkin kipeinä!

Hieman vihreää boolia, singstaria *piti vaan huvinvuoksi vähän lauleskella, mutta siitä syntyikin räppi battle... ei ollut muuten mitään kovin kaunista kuunneltavaa* mutta sitäkin hauskempaa! ja tottakai koska Disney- hullu kaveriporukka ollaan niin pelattiin vähän Disney Trivialia. Synttärisankarihan pelin vei ihan 6-0...

Koska juhlat pidettiin minun luona päätin ostaa kämpän kaunistukseksi Hortensian. Olen jo pitkään haaveillut Hortenssiasta ja nyt sen sain!

Onni on...!

Mitä on onnellisuus?

Onnellisuutta on kauniit asiat, perhe, ihanat ystävät, rakkaat lemmikit, kesän lämmin tihkusade ja se että lapsuuden haaveet toteutuvat. 

Varmasti jokaisen heppatytön haave on saada oma hevonen omaan talliin omaan kotipihaan. Minun osalta tämä haave toteutuu tänä kesänä!

Saan oman hevoseni omaan talliin, omaan kotipihaan.

Otamme siihen Nipsulle myös kaverin. Ei, en osta toista hevosta, vielä ainakaan..

Laidun tulee taustalla näkyvälle pellolle ja hiekoituskatoksesta tulee pihattorakennus.

Nipsun kaveriksi tulee ystäväni hevonen Veikko. Tämän saman kaverin kanssa, kun oltiin noin 13 vuotiaita siivottiin meidän vanhaa navettaa ja haaveiltiin omista hevosista, jotka sitten laitettaisiin asumaan sinne... ja nyt noin 10 vuotta myöhemmin saadaan ne omat hevoset, ei ihan vielä siihen navettaan, mutta lähellä ollaan. 

Onni on oma hevonen, kotona!

Tämä ja viime viikko on mennyt kyllä niin nopeasti, suunnitellessa ja käytännön asioita valmistellessa. Iskä oli käynyt ostamassa aidan rakennus tarvikkeet ja toi mulle pinkit portin kahvat (neonpinkit! Love it!)

v.2010

Ilmoitettiin Nipsun vuokraajan kanssa, Nipsu estekisoihin. Eli kisapostausta tiedossa!

Itse en vielä pääse kisailemaan kun en ole liittynyt seuraan, mutta Nelli on hoitanut kisakuskin virkaa varsin mallikkaasti. Muun muassa 2. sija 60cm 0-0 tuloksella viime syksyltä.

Alku viikko ja viimeviikonloppu on siis mennyt mukavasti kisoihin treenatessa. 

Pihatöitä unohtamatta, aloitin kukkapenkin kääntämistä mutta sitten tuli vesisateet, joten se jäi hieman kesken... Bongasin myös kevään ensimmäiset sitruunaperhoset. 

Viime syksynä maalaamani terassi sai myös hieman kaunistusta kun ostin sinne vanhan talon henkeen sopivat punaiset ja valkoiset pelargonit ikkunoille. 

Virkatut beiget pussakat ja pinkki tyynynpäällinen on pentikistä. 

Tuossa rottinki tuolissa on ihana kesäaamuisin juoda aamukahvi ja katsella kun aurinko nousee.

Virkatut korit bongasin tosiaan pentikistä, ne oli niin kauniin beigen väriset ja tuumasin että ne sopivat hienosti valkoiseen eteiseen toimittamaan kukkaruukkujen virkaa. 

Käärin pellukoiden ruukut elmukelmuun, jotta ei pääse tuo pussukka kastumaan. 

Tämän viikon kruunasi pääsykoekutsu Jyväskylään, Maaseutuelinkeinojen tutkinto-ohjelman pääsykokeisiin! Jos kaikki menee hyvin on mahdollista että valmistun vielä joku päivä Agrologiksi.

Joko uskallan olla onnellinen? Ei ehkä ihan vielä..

Pihatöitä ja Kouluvalmennusta

Sain sunnuntai aamuna jostain kummasta, jonkin kumman inspiraation ja päätin karsia etupihan hieman siistimmäki.

Koska ollaan 40-luvun maatalon pihapiirissä on piha hyvin luonnonmukainen ja vanhoilla päivillään päässyt ehkä jopa hieman villiintymään. Paljon kuusia ympäri tonttia sekä marja- ja raparperipensaita sekä tietenkin niitä ihania juhannusruusuja. 

Etupihaa siis työstin sunnuntaina ja kävin naapurista nappaamassa lainaan tikkaat, sahan ja työmieheksi pikkuveljeni. Tarkoitus oli sahata isoista vanhoista kuusista, suuret maassa asti roikkuvat oksat pois jotta saisin vähän avaruutta ja selkeyttä pihaan. Vuorotellen veljen kanssa kiivettiin puuhun ja sahailtiin oksia pois, kunnes päästiin pihan suurimman kuusen luo... Siinä vaiheessa oli pakko mennä hakemaan isä, kaivuri ja moottorisaha apuun, ja saatiin siitäkin puusta oksat pois. 

Ennen

Ennen

Näin meillä maalla tehdään pihatöitä..

Myös muutama taikinamarjapensas sai kyytiä.. vanhat ja jo huonokuntoiset pensaat leikkasin maantasalle, enkä välttämättä toivo niiden kasvavan takaisin. 

Jälkeen

Jälkeen

Maanantaina oli toinen kouluvalmennus uuden valmentajan kanssa. Tykkään. 

Edetään rauhassa hevosen ja ratsastajan osaamistason mukaan ja mukavaa kun joku näkee Nipsussa potentiaalia myös koulupuolelle! 

Olemme siis tasolta vahva helppo C, tavoitteena tälle kaudelle hyväksytty suoritus ko. luokasta ja jos ensi kaudella päästäisi jo Helpon B luokkiin. Mikäli vain oma hermo kestää ja muisti ei petä. Tavoitteita on, mutta estepainoitteisena ratsastajana ei oikein keskittyminen tahdo riittää koulupuolelle.  

Paljon tehtiin töitä pääty-ympyrällä kaikissa askellajeissa, ja keskityttiin siihen että saatiin Nipsu kulkemaan edes jonkinmoisessa peräänannossa. Nipsu oli vähän hätäinen eikä aluksi oikein jaksanut keskittyä. Mutta kun itse jaksoi vain pyytää hevosta eteenalas, niin kyllä se vähän sitä peräänantoa väläytteli. Ravissa alkoi painaa jonkun verran kädelle. Voltilla harjoiteltiin myös avotaivutusta, mikä sujui Nipsulta yllättävän hyvin, ei se meille mikään uusi asia kuitenkaan ollut, joskus aikoinaan se nippen kanssa opeteltiin. 

Laukassa meillä on suurena ongelman vauhti! Nipsulla on laukassa kaksi vaihdetta joko täysiä tai sitten ravataan. Joten olin aika kovilla kun yritin saada sitä laukkaamaan rauhassa ja siirtymään rauhallisesta laukasta raviin. Tavoitteena oli siisti laukasta raviin siirtyminen, EI siis juosta siihen raviin! Noin miljoona puolipidätettä ja muutamaa ronskimpaa pidätettä myöhemmin sain kuin sainkin Nipsun laskemaan laukalta raville kauniisti. Voittaja fiilis ja hevonen sai suuret kehut!