Arjen pieniä iloja.

Taas on lipsahtanut kirjoitusten väli vähän turhan pitkäksi.. mutta silloin kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen päätin etten ota mitään turhaa sterssiä tästä enkä kirjoita väkisin, jotta sisältö pysyisi edes vähän mielenkiintoisena.

Mutta se siitä.. paljoa ei ole tässä välissä tapahtunut, ihanaa arkea hevosten ja tallin pidon merkeissä ja nyt kun olen saanut otettua taas itseäni niskasta kiinni olen myös aloittanut lenkkeilyn uudelleen. 

Aamulenkillä saatoin haukata hieman liian ison palan...

Olin aamulenkillä tässä yksi lauantaiaamu ja ajattelin koukata pellon poikki... ehkä lievä virhearviointi kävi heinän korkeuden ja kosteuden suhteen.. kun sain rämmittyä tuolta pois housut ja kengät oli aivan litimärät.. ei siinä voinut muutakun nauraa. Mutta oli se kyllä mukavaa, olo oli tosi ihana lenkin jälkeen ja energiaa riitti kivasti koko päiväksi. 

Käytiin viikonloppuna vanhempien ja pikkuveljen kanssa siskon ja hänen avomiehensä luona varsinais-suomessa pyörähtämässä ja käytiin Pakkahuoneella syömässä ehkä parasta pitsaa IKINÄ! Lohi-Ceasar pitsa ihan loistavaa ja pohja oli käsin tehty. Olin ihan fiiliksissä tosta, nam nam.

Tänään käytiin hakemassa naapurin sedältä heiniä hevosille, hänellä sattuu olemaan paalauskone ja sieltä saadaan sopimuksen mukaan hakea heinää. Oli tuo lato kyllä sen verran monen mutkan takana että saatiin laittaa neliveto päälle että päästiin sinne asti.. no hauskaa oli 

Tällä kertaa otettiin vaan pikku kuorma ja lastattiin vain veljen pick-up täyteen. 

Sitten ehkä siihen kiinnostavimpaan uutiseen. Koska kissa ja hevonen ei riitä täytyi perheen kokoa suurentaa vielä yhdellä tulokkaalla. Minulle siis tulee koira. Pitkään olen sitä miettinyt ja suunnitellut ja nyt kun ostin talon ja on vakityöpaikka kiikarissa niin uskalsin koirulin nyt hyvillä mielin ottaa. 

Kävin enne juhannusta tätä kaunokaista (valkoinen) katsomassa ja ihastuin kyllä heti. 

Pikku prinsessalle panta ja talutin

Pikkuinen siis kotiutuu huomenna, vähän jänskättää että kuinka Irmeli mahtaa uuteen tulokkaaseen suhtautua, ehkä se siihen tottuu, toivon mukaan..

Kun olen pikkuhiljaa tehnyt hankintoja koiran kotiin tuloa varten olen myös katsellut koiranpetejä, ja ne ovat järkyttävän kalliita. Noh, minäpä ratkaisin tämän ongelman ja päätin itse tehdä pikkuiselle sängyn vanhasta perunalaatikosta... Kuvia tulossa heti kunhan maali kuivuu ja saan pehmusteen ompelun valmiiksi. 

Ei tässä voi muuta kuin olla tyytyväinen omaan elämäänsä ja arkeen joka on ainakain taas toistaiseksi IHANAA!