No niin alkaa vanha sikala jo näyttää satulahuoneelta.. Hyllyt saatu, melkein, kasaan samoin satulateline ja suitsikoukut löysi myös tiensä seinälle. Eihän tämä mikään hieno luksus paikka ole, mutta ihan riittävän hieno näin omaan käyttöön. Kodikas voisi olla oikea sana.
Pojat on ollu kotona nyt kaksi viikkoa. Nipsu alkaa jo pikkuhiljaa kotiutua, Aatu on edelleen vielä vähän höpsö.. säikkyy lähes kaikkea.
Tuo älyttömän kova tuuli, tuskin ainakaan auttaa hevosia rauhottumaan.. etenkin ruokinta-aika koettelee suuresti mun hermoja. Yksi suullinen, säikähdys ja karkuun toinen suullinen, säikähdys ja karkuun... Veikon tulo onneksi on jo nyt vähän rauhottanut tilannetta. Veikkohan on siis kaverini hevonen ja tuli meille nyt toistaiseksi Nipsun kaveriksi.
 |
| Nippe |
Lauantaina oli ihana ilma +25 astetta ja pilvetön taivas joten pakkohan se oli muutama laidun kuva ottaa. Illalla ilman hieman viiletty ratsastelin nipsun pellolla, satulalla, lököhousut jalassa ja paljain varpain, hienosti se ponski taipui vaikka ei ollutkaan uutuuttaan kiiltäviä saappaita jalassa.
 |
| Aatu |
Tänään oli kyllä hermojen menetys hyvin lähellä... hain Nipsun tarhasta, kaikki seuraa perässä, otan Nipsun pois tarhasta ja aatu ja veikko jää portille pyörimään ja säpsymään ja hirnumaan ja huutamaan ihan kuin olisin vienyt Nipsun kokonaan pois.. Vaikka koko ajan oltiin ihan näkö ja kuulo etäisyydellä. Tämä tietty tarttui nipsuun.. ja siinä se sitten olikin eikä ratsastuksestakaan tullut enää mitään.
Jos jotain positiivista haen tästä päivästä niin ruokinta-aika oli hyvinkin rauhallinen kaikki söi omat ruokansa ja Veikko söi vähän myös muiden kipoista... Aatu oli onneksi ehtinyt syödä kaikki omansa ennen Veikon aluevaltausta... Eilen illalla ei Veikolle maistunut oma melassileikemössö ollenkaan, mutta tänään syötiin kyllä nipsunkin kuppi puhtaaksi.. Hölmöt pojat!
Ruuan jälkeen pojat sitten jo rauhoittuikin ja sain napattua muutaman kivan kuvan.
 |
| Vähän haukkasen tästä.. |
 |
| ei me mitään tehty |
 |
| Vege |
 |
| Karva peput |
Irmeli-Ilkeä on myös aina menossa mukana. Mun perässä se tulee ihan laitumelle asti kunnes tajuaa minkä kokosta kaveria sieltä tulee vastaan ja pakenee paikalta, marjapensaan alle ja tarkkailee sieltä tilannetta.
 |
| omassa kupissa oleva vesihän ei siis kelpaa.. |
Vaikka pojat onkin tässä nyt jonkin verran mun hermoja koetellut, on se silti vaan niin ihanaa kun ne on tossa kotona!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti